Vahvemmat luut K-vitamiinilla

Osteoporoosi, bisfosfonaatit, D-vitamiini- ja kalsiumlisät

Osteoporoosi on yleinen ongelma naisilla vaihdevuosien jälkeen. Suomessa tapahtuu vuosittain noin 70 000 murtumaa¹, jotka johtuvat osteoporoosista – erityisesti ranteessa, olkavarressa, lonkassa tai nikamissa. Usein ongelma havaitaan vasta, kun luunmurtuma on jo tapahtunut.

Yleinen hoito osteoporoosiin on bisfosfonaattilääkkeet yhdistettynä D-vitamiini- ja kalsiumlisään. Bisfosfonaatit estävät tiettyjen immuunisolujen (osteoklastien) toimintaa, jotka hajottavat tarpeetonta luukudosta. D-vitamiini ja kalsium tarjoavat elimistölle lisäkalkkia, joka on tarpeen luuston vahvistamiseen.

Bisfosfonaattien suurena haittana ovat mahdolliset sivuvaikutukset, kuten sydänoireet ja mahahaava. Harvinaisissa tapauksissa ne voivat jopa aiheuttaa osteonekroosia (luukuolio). Ne lisäävät myös murtumariskiä pitkäaikaisessa käytössä. Eräässä tutkimuksessa naisilla, jotka käyttivät bisfosfonaatteja säännöllisesti viiden vuoden ajan, oli kolminkertainen riski saada murtumia, joita ei yleensä liitetä osteoporoosiin, kuten reisiluun keskiosan murtumia.²

Toinen ongelma on, että D-vitamiini- ja kalsiumlisät ilman riittävää K-vitamiinin saantia voivat johtaa kalsiumin kertymiseen vääriin paikkoihin. Sen sijaan, että kalsium sitoutuisi osteoblasteihin – soluihin, jotka rakentavat luukudosta – se voi kerääntyä verisuoniin ja edistää kalkkeutumista.^3,4 

K kalsiumin säätelyyn

Lehtivihanneksista löytyy rasvaliukoinen aine, jota kutsutaan K-vitamiiniksi. K viittaa koagulaatioon, koska vitamiini on tarpeen veren hyytymiselle verenvuodon sattuessa. Se on myös osa luukudoksen muodostumista.

K-vitamiini säätelee elimistön kalsiumaineenvaihduntaa siten, että enemmän kalsiumia päätyy luusoluihin ja vähemmän erittyy virtsan mukana. Tämä säätely näyttää myös estävän verisuonten ja muiden kudosten kalkkeutumista.

K-vitamiinia on kahta päämuotoa: fyllokinonia (K1) ja menakinonia (K2). K1:stä löytyy erityisesti lehtivihanneksista, ja sitä syntyy fotosynteesissä. Mitä tummemman vihreitä kasvit ovat, sitä enemmän ne sisältävät klorofylliä ja K-vitamiinia. K2:ta tuottavat ihmisen suolistobakteerit, mutta sitä on myös kohtalaisia määriä eläinperäisissä elintarvikkeissa sekä fermentoiduissa vihanneksissa, kuten hapankaalissa, korealaisessa kimchissä ja soijaruoassa nimeltä natto.

K1-vitamiini voi muuttua elimistössä K2-vitamiiniksi, mutta vain pieni osa, sillä K1:n imeytyminen vihanneksista on vähäistä – noin 5 prosenttia tai jopa 13 prosenttia, jos vihanneksia syödään yhdessä pienen rasvamäärän kanssa (koska K-vitamiini on rasvaliukoinen). Sen sijaan K2-vitamiinin imeytyminen fermentoiduista elintarvikkeista on huomattavasti parempaa. Lähes kaikki ruoassa oleva K2-vitamiini imeytyy.⁵

Tehokas tapa ehkäistä osteoporoosia on syödä paljon lehtivihanneksia, fermentoituja elintarvikkeita, kohtuullisesti korkealaatuista proteiinia ja terveellisiä rasvahappoja sekä harrastaa painoa kantavaa liikuntaa, kuten vaellusta, juoksua, aerobiccia ja mailapelejä. Jos käytät D-vitamiini- ja kalsiumlisää, K-vitamiinilisä voi olla hyvä strategia. 

K-vitamiinilisä yhtä hyvä kuin bisfosfonaatit

Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että K-vitamiinin puute voi lisätä murtumariskiä ja että K-vitamiinilisä voi vähentää riskiä. Koska japanilaiset syövät paljon lehtivihanneksia ja fermentoitua soijaa, he ovat erityisen kiinnostuneita K2-vitamiinin vaikutuksesta luuston terveyteen. Japanilainen tutkimusryhmä esitti hypoteesin, että K2-vitamiinilla on vahvempi vaikutus luuston terveyteen kuin K1-vitamiinilla. He seurasivat 241 osteoporoosia sairastavaa naista, jotka saivat suuren annoksen K2-vitamiinia (45 mg päivässä) kahden vuoden ajan. Tulokset osoittivat, että K2 vähensi murtumariskiä tilastollisesti merkitsevällä tavalla ja lisäksi ehkäisi luumassan menetystä lannerangan nikamissa.⁶

Toisessa japanilaisessa tutkimuksessa havaittiin, että sama K2-vitamiiniannos (45 mg) ehkäisi yhtä tehokkaasti selkärangan murtumia vaihdevuodet ohittaneilla naisilla kuin bisfosfonaattilääke etidronaatti. Tässäkin tutkimuksessa K2 lisäsi luumassaa, mutta ei yhtä paljon kuin lääke.⁷

Erään tutkimuksen mukaan K2:lla on sama luustoa vahvistava vaikutus myös pienemmillä annoksilla (180 mikrogrammaa päivässä), mutta tässä käytettiin luonnollista K2-vitamiinin muotoa (menakinoni-7), toisin kuin kahdessa edellisessä tutkimuksessa, joissa annettiin synteettistä menatetrenonia.⁸

K-vitamiini on turvallista käyttää lisäravinteena, paitsi verenohennuslääkkeitä käyttäville. Tämä johtuu vitamiinin hyytymistä edistävistä ominaisuuksista. Jos käytät verenohennuslääkkeitä, sinun ei tulisi ottaa K1- tai K2-vitamiinilisää.

Parasta on yhdistää K2- ja D3-vitamiini magnesiumiin, sillä magnesium on mineraali, josta monilla on puutetta, ja se täydentää elimistön kalsiumpitoisuutta. Magnesium auttaa elimistöä pitämään kalsiumin soluissa, joissa sitä tarvitaan, ja toimii käytännössä luonnollisena kalsiumsalpaajana.

Kirjailija