Yhteenveto
Kurkumaa, joka on intialaisen keittiön perusaines, antaa curryille niiden kauniin keltaisen värin. Kurkumaa on perinteisesti käytetty terveydellisiin vaivoihin, kuten iho-ongelmiin, ruoansulatushäiriöihin, infektioihin, kuukautiskipuihin, kipeisiin lihaksiin ja nivelkipuihin. Tutkimukset osoittavat, että kurkuma sisältää useita aktiivisia yhdisteitä, mutta erityisesti pigmentti kurkumiini on herättänyt suurta kiinnostusta. Yli viisi tuhatta tutkimusartikkelia on julkaistu kurkumiinista, ja tutkimusten mukaan sillä on antioksidanttisia, tulehdusta ehkäiseviä ja antibakteerisia ominaisuuksia. Kurkuma kokonaisuudessaan näyttää olevan tehokkaampi kuin pelkkä eristetty kurkumiini. Kurkumiinin imeytymistä voidaan parantaa lisäämällä hieman mustapippuria kurkuman joukkoon, mikä voi lisätä sen pitoisuutta veressä jopa 20-kertaiseksi. Innate Response Turmeric sisältää kokonaisia, hellävaraisesti kuivattuja ja jauhettuja kurkumajuuria sekä mustapippuriuutetta optimaalisen imeytymisen varmistamiseksi. Lisäksi se sisältää pyhää basilikaa ja muita superruokia.
Kurkumaa – enemmän kuin vain mauste
Kurkumaa on käytetty pitkään perinteisessä kiinalaisessa lääketieteessä (TCM) ja erityisesti intialaisessa Ayurveda-lääkinnässä. Perinteiset käyttötarkoitukset sisältävät muun muassa maksaongelmien, iho-ongelmien, ruoansulatusvaivojen, infektioiden, kuukautiskipujen, kipeiden lihasten ja nivelkipujen hoidon.
Kurkumaa käytetään myös ulkoisesti yhdessä hunajan kanssa lievittämään ärtynyttä ihoa tai parantamaan haavan paranemista. On kuitenkin hyvä huomioida, että kurkuman voimakas keltainen väri voi värjätä ihoa ja tahriintua vaatteisiin. Kurkuma toimii myös elintarvikevärinä, jonka lisäainenumero on E 100. Greg Cole, lääketieteen ja neurologian professori Kalifornian yliopistossa Los Angelesissa, on todennut, että kurkuman runsas käyttö voi jopa värjätä aivoja keltaisiksi. Hänen tutkimuksissaan kurkuman aivoja suojaavasta vaikutuksesta on havaittu, että vanhojen intialaisten, jotka ovat syöneet kurkumaa koko elämänsä, aivot ovat olleet hieman keltaisia mutta poikkeuksellisen nuorekkaan ja tiiviin kudoksen omaavia.
Antioksidanttinen, tulehdusta ehkäisevä, antibakteerinen
Hatcherin ja hänen tutkimusryhmänsä vuonna 2008 Cell Mol Life Sci -lehdessä julkaisema laaja tutkimus osoittaa, että kurkuma on yksi parhaiten tutkituista kasveista, ja sen keskeinen rasvaliukoinen pigmentti kurkumiini on herättänyt suurta kiinnostusta. Tutkimus osoittaa, että kurkumiinilla on monipuolisia ominaisuuksia, kuten antioksidanttisia, tulehdusta ehkäiseviä ja antibakteerisia vaikutuksia.
Greg Colen tutkimukset ovat erityisesti valottaneet kurkumiinin potentiaalista kykyä suojata aivoja, ja tämä on saanut vahvistusta useista jyrsijöillä tehdyistä kokeista. Näissä tutkimuksissa kurkumiinin havaittiin estävän amyloidiplakkien muodostumista ja kertymistä.
Myöhemmät tutkimukset, kuten Small G:n ja hänen työryhmänsä vuonna 2013 Journal of Biological Chemistry -lehdessä julkaisema tutkimus, tukevat näitä havaintoja ja osoittavat, että kurkumiinilla voi olla samanlaisia vaikutuksia ihmisillä, erityisesti keski-ikäisillä terveillä naisilla ja miehillä.
Verikokeiden analyysi neljän viikon kurkumiini-intervention jälkeen osoitti alentuneita veren rasvapitoisuuksia, vähentynyttä oksidatiivista stressiä ja alempia beeta-amyloidiproteiinipitoisuuksia, mikä tukee hypoteesia kurkumiinin terveyttä edistävistä vaikutuksista.
Stig Bengmark, Lontoon University Collegen kirurgian emeritusprofessori, korostaa, että kurkumalla on merkittävä tulehdusta ehkäisevä vaikutus, sillä se säätelee suurta osaa kehon 1 200–1 300 tulehdusta aiheuttavista geeneistä. Bengmark toteaa, että kurkuman vaikutus muistuttaa cox-2-estäjien vaikutusta, jotka ovat anti-inflammatorisia lääkkeitä, mutta ilman haitallisia sivuvaikutuksia. Tällaisia sivuvaikutuksia ei ole raportoitu liittyen kurkumaan tai sen pääasialliseen aktiiviseen aineeseen, kurkumiiniin.
Bengmark korostaa, että kurkuma on turvallinen ja sisältää noin kaksikymmentä erilaista tulehdusta ehkäisevää yhdistettä, joita kutsutaan kurkuminoideiksi, joista kurkumiini on merkittävin. Tämä havainnollistaa kurkuman potentiaalia turvallisena vaihtoehtona ja korostaa sen arvoa luonnollisena keinona hoitaa tulehdustiloja.
Kurkumista apua myös muihin vaivoihin
Randomoidussa, plasebokontrolloidussa ja kaksoissokkotutkimuksessa, jonka Hanai H ja hänen työryhmänsä julkaisi Clinical Gastroenterology and Hepatology -lehdessä vuonna 2006, yli puolet haavaista paksusuolitulehdusta sairastavista potilaista koki merkittäviä oireiden parannuksia jo kuukauden sisällä nauttimalla kurkumiinia. Vertailuryhmässä, joka sai plaseboa, ei havaittu vastaavia positiivisia vaikutuksia, mikä korostaa kurkumiinin potentiaalia lievittää tulehduksellisia suolistosairauksia, kuten haavaista paksusuolitulehdusta.
Vaikka kurkumiinia pidetään kurkuman aktiivisimpana yhdisteenä, näyttää siltä, että kurkumassa on myös muita mahdollisesti hyödyllisiä yhdisteitä. Kurkuminoidien lisäksi se sisältää lipidejä ja muita yhdisteitä, kuten turmeroneja, jotka yhdessä voivat edistää sen hyödyllisiä ominaisuuksia. Tämä viittaa siihen, että kurkuman terveyshyödyt johtuvat useiden bioaktiivisten yhdisteiden yhdistelmästä, eivät pelkästään kurkumiinista.
On kiinnostavaa, että kokeissa, joissa kurkumiini on poistettu kokonaan kurkumasta, tulokset viittaavat siihen, että mauste voi silti olla yhtä tehokas ilman sen tunnusomaista keltaista pigmenttiä. Tämä tarjoaa lisää todisteita siitä, että kurkuman positiiviset ominaisuudet johtuvat monimutkaisesta bioaktiivisten yhdisteiden yhdistelmästä.
Tehokkaampaa mustapippurilla
Kurkumalla on jo pienellä määrällä, kuten kahdeksasosateelusikallisella, merkittäviä antioksidanttisia vaikutuksia, kuten S. K. Jainin ja hänen työryhmänsä Molecular and Cellular Biochemistry -lehdessä julkaisema tutkimus osoittaa. Kurkumiinin, sen ensisijaisen bioaktiivisen yhdisteen, imeytyvyys on kuitenkin heikko sen rasvaliukoisuuden vuoksi. Kuitenkin tutkimukset, kuten Shoba G:n ja hänen työryhmänsä Planta Medica -lehdessä julkaisema tutkimus, osoittavat, että mustapippurin lisääminen kurkumaan voi lisätä kurkumiinin imeytymistä jopa 20-kertaiseksi.
Imeytymisen paraneminen johtuu mustapippurissa olevan piperiinin vaikutuksesta, joka ei vain anna mustapippurille sen tyypillistä makua ja tuoksua, vaan myös estää kurkumiinin nopean hajoamisen ja erittymisen maksasta. Mustapippuri onkin yleinen ainesosa curryseoksissa, mikä voi lisätä kurkumiinin biologista hyötyosuutta ruoissa, jotka sisältävät kurkumaa. Lisäksi kurkumiinin imeytyminen voi parantua, jos sen nauttimisen yhteydessä nautitaan hieman rasvaa, kuten Wahlström B:n ja Blennow G:n aiemmassa Clinical Pharmacokinetics -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa todettiin.
Tuotteista Daily Turmeric Superfood Booster ja Turmeric Strength for Whole Body löydät kokonaisia luomukurkumajuuren osia (ei vain kurkumiinia), jotka on yhdistetty Bioperineen, ainoaan piperiiniuutteeseen, joka on kliinisesti tutkittu parantamaan erilaisten ravintoaineiden imeytymistä.
Kurkumavaroitus
Vuonna 2023 Linköpingin yliopiston tutkijat raportoivat löytäneensä kurkumiinin, kurkuman keltaisen väriaineen, positiivisia vaikutuksia banaanikärpäsillä. Vaikka kurkumiinia on tutkittu laajasti, on tärkeää huomioida, että kärpäsillä ja muilla eläimillä saadut tulokset eivät aina ole suoraan sovellettavissa ihmisiin.
Mihin kurkuma auttaa?
Kurkuma tukee immuunijärjestelmän toimintaa toimimalla antioksidanttina. Se suojaa kehoa oksidatiiviselta stressiltä ja auttaa maksavaivojen, iho-ongelmien, ruoansulatusvaivojen, infektioiden, kuukautiskipujen, kipeiden lihasten ja nivelkipujen hoidossa.
Kirjailija
Kirjalähteet
Näytä lähdeviitteetHatcher H, Planalp R, Cho J, Torti FM, Torti SV. Cell Mol Life Sci. 2008 Jun;65(11):1631-52. doi: 10.1007/s00018-008-7452-4. PMID: 18324353.
Cole GM, Teter B, Frautschy SA. Adv Exp Med Biol. 2007;595:197-212. doi: 10.1007/978-0-387-46401-5_8. PMID: 17569225.
Small GW, Siddarth P, Li Z, Miller KJ, Ercoli L, Emerson ND, Martinez J, Wong KP, Liu J, Merrill DA, Chen ST, Henning SM, Satyamurthy N, Huang SC, Heber D, Barrio JR. J Prev Alzh. Dis. 2018;5(3):175-183. doi: 10.14283/jpad.2018.15. PMID: 30056419.
Bengmark, Stig. Journal of Parenteral and Enteral Nutrition 30.1 (2006): 45-51.
Aggarwal, Bharat B., and Kuzhuvelil B. Harikumar. The International Journal of Biochemistry & Cell Biology 41.1 (2009): 40-59.
Hanai, H., Iida, T., Takeuchi, K., Watanabe, F., Maruyama, Y., Andoh, A., ... & Fukushima, T. (2006). Clinical Gastroent. and Hepat, 4(12), 1502-1506.
Jain, S. K., Rains, J., & Croad, J. L. (1997). Molecular and cellular biochemistry, 166(1-2), 169-175.
Shoba, G., Joy, D., Joseph, T., Majeed, M., Rajendran, R., & Srinivas, P. S. S. R. (1998). Planta medica, 64(4), 353-356.
Wahlström, B., & Blennow, G. (1978). Acta pharmacologica et toxicologica, 43(2), 86-92.
DiSilvestro RA1, Joseph E, Zhao S, Bomser J. Nutr J. 2012 Sep 26;11:79.
Polasa K, Raghuram TC, Krishna TP, Krishnaswamy K. Mutagenesis. 1992 Mar;7(2):107-9.
Park W, Amin AR, Chen ZG, Shin DM. (2013). Prev Res (Phila). 6(5):387-400.
Ravindran J, Prasad S, Aggarwal BB. AAPS J. 2009 Sep;11(3):495-510.
Sharma RA, McLelland HR, Hill KA, Ireson CR, Euden SA, Manson MM, Pirmohamed M, Marnett LJ, Gescher AJ, Steward WP. Clin Can Res. 2001 Jul;7(7):1894-900.
Dhillon N, Aggarwal BB, Newman RA, Wolff RA, Kunnumakkara AB, Abbruzzese JL, Ng CS, Badmaev V, Kurzrock R. Clin Can Res. 2008 Jul 15;14(14):4491-9.
Agarwal KA, Tripathi CD, Agarwal BB, Saluja S. Surg Endosc. 2011 Dec;25(12):3805-10.
Daily JW, Yang M, Park S. J Med Food. 2016 Aug;19(8):717-29.
Chandran B, Goel A. Phytother Res. 2012 Nov;26(11):1719-25.
Lang A, Salomon N, Wu JC, Kopylov U, Lahat A, Har-Noy O, Ching JY, Cheong PK, Avidan B, Gamus D, Kaimakliotis I, Eliakim R, Ng SC, Ben-Horin S. Clin Gastroent. Hepat. 2015 Aug;13(8):1444-9.e1.
Aggarwal BB, Yuan W, Li S, Gupta SC. Mol Nutr Food Res. 2013 Sep;57(9):1529-42.
Kim JH, Gupta SC, Park B, Yadav VR, Aggarwal BB. Mol Nutr Food Res. 2012 Mar;56(3):454-65.
Percival SS, Vanden Heuvel JP, Nieves CJ, Montero C, Migliaccio AJ, Meadors J. J Am Coll Nutr. 2012 Aug;31(4):288-94.
Shoba G, Joy D, Joseph T, Majeed M, Rajendran R, Srinivas PS. Planta Med. 1998 May;64(4):353-6.
Anand P, Kunnumakkara AB, Newman RA, Aggarwal BB. Mol Pharm. 2007 Nov-Dec;4(6):807-18.
Caesar I, Jonson M, Nilsson KP, Thor S, Hammarström P. Drosophila. PLoS One. 2012;7(2):e31424. doi: 10.1371/journal.pone.0031424. Epub 2012 Feb 13.